Lumesta ja rännästä oli tämä viikonloppu (16-18.3) tehty. Se ei silti hidastanut menoa, kuin vain hieman lauantaisen Jyväskylä-Pieksämäki välisen junayhteyden osalta. Koko viikon oli kuumotellut tämä vapaa, pitkä viikonloppu, jonka aikana olisi mahdollista käydä parina päivänä kiusaamassa taimenia.
Ensimmäisen kalastuspäivän osalta pääsinkin mukavasti tekemään tuttavuutta Karvionkosken taimenten kanssa, vaikka kelin ansiosta kalastajastakin oli tulla vaihtolämpöinen. Kalastuksellisesti päivä lähti erinomaisesti käyntiin, kun ensimmäisen puolen tunnin sisällä oli vapautettavana käynyt jo pari taimenta. Päivä jatkui tästä eteenpäin antaen tasaiseen tahtiin kontakteja kalojen kanssa. Niitä löytyikin niin niskalta, kuin myös sillan alapuolelta. Sen verran äkäinen oli kuitenkin Kermajärveltä vihmova tuuli, etten kanavan puolella viitsinyt käydä ollenkaan. Kyllä, mukavuudenhaluinen on se sana, joka kuvaa tuota päätöstä.
Perhoina toimivat tällä kertaa pelkästään oliivinvihreät ja mustat liitsit hitaalla, syvällä uitolla. Tinselit, zonkkerit ja risukopat saivat uida täysin omissa oloissaan. Vaikka vielä muutama vuosi sitten ylenkatsoin liitsejä, niin nyt on nyörästi todettava, kuinka kova peli on kyseessä. Varsinkin loppu- ja alkuvuodesta.
Karvion kalastuksellinen yhdeksän tuntinen tarjosi loppujen lopuksi seitsemän taimenta väliltä 25-38cm + muutamat tärpit. Näiden lisäksi näin niskalla varmasti yli kymmenkunta pintomista, vaikka yhtään korria (aikuista tai nymfiä) en rannoilta tai vedestä löytänyt. Ei tule myöskään unohtaa syvältä kalastamisen parasta puolta eli perhomenekkiä. Liitsirasiat katsovat nyt sen verran pahalla silmällä sitojaansa, että ennen huhtikuista Kuhmon reissua niihin pitää saada täytettä. Onpahan tekemistä. Nyt unta palloon, jotta huomenna on energiaa käydä katsastamassa Konnekosken tilanne Rautalammilla. Sääennusteeseen jos on uskomista, niin tiedä vaikka pääsisi kaloja pintureilla jallittelemaan.
Maaliskuinen kotikoski
Aamulla nukuin edellisen päivän väsymykset pois aivan rauhassa, kunnes kymmenen maissa ajattelin nousta katsomaan päivän sään. Edellisen illan sääennusteet näyttivät pitävän paikkansa ainakin sen hetken osalta, sillä hieman harmaata keliä kruunasi tihkuttava vesisade. Nopeiden aamutoimien jälkeen auton keula kaartui kohti Rautalampea. Yhden pysähdyksen taktiikalla Nesteeltä välipala ja lupa taskuun, ja matka jatkui koskelle.
Tuo vesisade näytti jo loppumisen merkkejä, kun tähtäilin vaparenkaat oikeaan linjaan sillan viereisellä parkkipaikalla. Ikuisena optimistina otin myös kevyemmän vavan mukaan, jos vaikka jollain ihmeellä taimenet nauttisivat korreja.
Pienen kävelylenkin jälkeen saavuin kosken yläpuolella oleville pelipaikoille. Yhdet vanhat kengänjäljet näin lumessa, mutta muuten paikka näytti saaneen olla hyvin rauhassa. Aikani istuskelin tarkkaillen koskea sekä etsien mahdollisia korrien nahkoja ja nymfejä. Tuo etsiskely ei tuottanut kuitenkaan toivottua lopputulosta, mutta siitä huolimatta näin lähietäisyydellä kalan käyvän pinnassa pyörähtämässä. Tämä sai kalamiehessä aikaiseksi ketjureaktio, jonka päätteeksi kyseiselle kalalle tarjoiltiin mustaa kuulapääliitsiä. Tämä ei kuitenkaan tuottanut minkäänlaista tulosta, jos pohjakasvillisuutta ei lasketa.
Vesi oli koskialueella alempana kuin ikinä aikaisemmin olin nähnyt ja tämän myötä pohjatärppejä tuli paikoista, joissa aikaisemmin pohjaa oli saanut hakemalla hakea. Interi-siima tuntui välillä jopa liian nopeasti uppoavalta, sillä uittojen puolivälissä perhot alkoivat raapimaan pohjakasvillisuutta. Ehkä olisi pitänyt keskittyä pintasiimalla ja lievästi painotetuilla perhoilla kalastamiseen.
Ylhäältä lähdin pikkuhiljaa etenemään kohti koskiosuutta, samalla kalastaen kivien edustat simppujäljitelmällä. Lopuksi kohottelin vielä niskan alueen mustalla liitsillä, mutta edes hieman aurinkoiseksi muuttunutkaan keli ei auttanut kalastajaa saamaan tärpin tärppiä.
Hyvä fiilis jäi kuitenkin päivästä, sillä Pieksämäellä asuessani Konnekoski oli oikeastaan se kotikoski itselleni ja kalaporukallemme. Mukava oli käydä katsastamassa tilanne koskella näin keväällä. Koskella vaihdoin kuulumiset myös erään tutun kalastajan kanssa, joka oli tällä kertaa kanootilla liikenteessä. Kaveri tokaisi, että tämän vuoden puolella oikeastaan vain hauet olivat purreet hänen vieheisiinsä. Totesimme kuitenkin, että hyvä ruokakalahan se pitkänaama on oikein laitettuna.
Nämä kaksi kalastuspäivää tekivät kieltämättä hyvää, ja samalla pääsi hieman suunnittelemaan pienessä päässään seuraavaa koskikalastuskeissiä. Keleistä riippuen huhtikuun alkupuoli voisi olla hyvä ajankohta Nokisenkosken katsastamiseen. Kyseisellä koskella ei olekaan tullut käytyä kalalla useampaan vuoteen.