Viime vuoden kevätreissu Kuhmoon, kun oli kalastuksellinen farssi, niin jo hyvissä ajoin talvella aloimme punomaan uusia juonia tämän kevään reissulle. Kauaa aivosoluja ei tarvinnut rasittaa, sillä toisin kuin hallituksemme, saimme nopeasti konsensuksen reissukohteesta. Tällä kertaa Lohenalkuauto tulisi kääntämään keulansa kohti Ruunaan koskia.
Oheinen kyltti oli paikallaan, sillä asuntoautomme olisi varmasti jäänyt tuolle tielle, jos sinne olisimme menneet. Kerran se sieltä on viety lavetilla pois eli sitä ei tarvitse enää kokea.
Viime kevättä mukaillen Meukka&Poikien lisäksi mukaamme lyöttäytyi meidän oma, helsinkiläistynyt erämuusikkomme, Emppa sekä tietysti arvonimen ”kalakoira” ansainnut Ukko. Koko konkkaronkka oli muonineen ja juomineen autossa jo hyvissä ajoin päivällä, jolloin diesel-rutkutin sai murahtaa käyntiin. Muutama hassu pysähdy (joista yhdellä Juho myi Jeepin renkaat) ja saimme auton parkkiin Siikakosken alimmalle parkkipaikalle. Ilta oli jo sen verran pitkällä, että kalastus jäisi huomiselle ja tänään keskityttäisiin grillaamiseen ja akkujen lataamiseen.
Vaikka korttipelit hieman venähtivät edellisenä iltana, niin heräsimme serkun ja Ukon kanssa kukonlaulun aikaan laittamaan kamppeita kasaan ja tekemään aamupalaa. Kauaa ei nokat tuhisseet, kun pääsimme suuntaamaan kohti pelipaikkoja. Ajoissa herääminen kannatti tälläkin kertaa, sillä pääsimme korkkaamaan Siikakosken niskan ilman ristinsielua maisemissa. Kovin kauaa ei tarvinnut intermediate-siimalla uitella kumijalka-liitsiä, kun vapaa taivutti pirteä kirjolohi. Pienen väännön jälkeen haavissa lepäsi reissun ensimmäinen kala, joka loi entistä enemmän uskoa tämän reissun onnistumiseen kalojenkin osalta.
Kekkonen haaviin ja naama näkkärille!
Serkun kanssa kerkesimme vielä hetken kalastella tuota niskaa, kunnes Emppa ja Juhokin saapuivat seuraksemme. Hyvin pian päädyimme ratkaisuun, että lähdemme kävelemään Murrookoskelle Ukon johtaessa kalastajat pelipaikoille. Enne kalastusta pidimme kuitenkin pienen evästauon, jonka jälkeen suuntasimme niskalle. Upea, aurinkoinen sää suosi meitä, mutta kaloja emme täältä löytäneet kovasta yrittämisestä huolimatta. Palasimme takaisin laavulle, jossa suunnitelmaksi muovautui laskeutuminen takaisin Siikakoskelle ennen kuin lähtisimme autolle tekemään päivällistä. Näinpä suuntasimme kohti Siikakosken parkkipaikkaa, josta lähtevän polun toisesta päästä löysimme kalastajista tyhjyyttä ammottavan niskan. Muutaman heittokierroksen jälkeen lähdin kokeilemaan mustalla liitsillä syksyisen reissun ottimonttua. Muutama heitto jäi metrin pari vajaaksi, mutta vihdoin sai tarpeeksi pitkällä siivulla lennätettyä perhon viistosti ylävirtaan. Muutaman sekunnin odotus ja hiljainen siiman kiristäminen. Toistui sama kuin syksylläkin ja toisessa päässä tuntui potkivaa painoa. Tuon heittoa onnistuttua oli muuten serkkua sanonut Juholle ja Empalle, että ”Nyt onnistui se heitto, kohta ottaa”. Tällä kertaa kirjolohi vei pidemmän korren ja onnistui irtaantumaan koukusta hetken väsyttelyn jälkeen. Tämän tapahtuman jälkeen Saku, Ukko ja Juho lähtivät talsimaan kohti autoa valmistelemaan ateriaa ja hetken kuluttua lähdimme Empan kanssa jätkien perään. Usean tunnin kalastus viileässä ulkoilmassa, maittava ateria ja muutamat oluet saivat seurueen käymään ansaituille päikkäreille. Empan kanssa nuo päikkärit hieman venähtivät ja noustessamme punkasta, oli ulkona pimeää ja jätkät olivat jo virittelemässä nuotiopaikalla grilliliekkejä. Muutaman tunnin grillailun ja parin korttipelin jälkeen olikin taas makoisaa käydä vällyjen väliin.
Aamulla lähdimme porukalla talsimaan alaparkilta kohti edellisen päivän pelipaikkoja, mutta tällä kertaa kalastaisimme myös matkan varrelle osuvia mahdollisia ottipaikkoja. Ennen Siikakosken niskaa löytyikin muutama potentiaalinen virranreuna, joista Saku ja Juho nostivat jokusen harjuksen. Empan ja Ukon kanssa roolimme oli lähinnä tarkkailua ja virvoikkeiden rauhallista nauttimista. Itse siinä virittelin nymfisetit kasaan, mutta vain sen takia, että edes antaisin mielikuvan siitä, että kalastaisin.
Noin tunti meni tuossa kohdilla kalastellessa (ja hengaillessa), jonka jälkeen heitimme reput selkiimme ja suuntasimme kohta Siikakosken patoa. Perille päästyämme hieman jopa ihmettelimme, ettei tuolla paikalla ollut taaskaan ketään. Näin ollen laskimme raput maahan ja jäimme kokeilemaan, josko tällä kohtaa nykisi jälleen. Kauaa ei Saku kerennyt kalastamaan, kun siiman päässä vastuksena potki virkeä kekkonen. Tuosta Sakun kalasta kerkesi kulua muutama hassu minuutti, kun Juholla kiristyi samasta paikkaa siimat. Juigen väsytystekniikka oli ns. Raakana ylös, joten hyvinkin nopeasti ylös tuli laiha taimen, joka pääsi yhtä nopeasti takaisin hyiseen veteen jatkamaan eloaan. Jotta kalastus ei liikaa kuluttanut miehiä, niin istuimme poikkipuulla veistellen juttuja niin, että joku saattoi olla koluamassa tuota ottipaikkaa. Tämmöistä rentoutta kevätreissuilta lähdemmekin hakemaan. Ennen lähtöä autolle Saku sai narrattua vielä yhden kirjolohen, jonka jälkeen totesi kylmän veden kalastuksen olevan ihan hauskaa puuhaa. Kello oli taas kääntynyt iltapäivän puoleen, joten oli aika suunnata autolle kalakoiran näyttäessä suuntaa.
Saku ja Juho hoitavat kirjolohen haaviin Ukon valvoessa kaksikon toimintaa.
Tuo ilta meni aterioiden, päikkäreiden ja grillausten osalta täysin samalla tapaa kuin edellinenkin. Voi siis todeta, että tällä reissulla tuli ainakin nukuttua kunnolla, mikä on kalareissulla usein enemmän kiven alla kuin kivisimput. Kaikilta osin reissu oli todella onnistunut ja totesimmekin, että Ruunaan kosket olivat myös näin kevätreissulle erittäin onnistunut valinta.
