Hieman pitkään viivaan jäi reissurapsan kirjoittaminen ensimmäisestä puhtaasti sumarikalastukseen keskittyvästä parin päivän repäisystä. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan.
Tutulla kaavalla matka kävi maanantaiaamuna Jyväskylästä Pieksämäelle. Auton avaimet käteen ja kamppeet kyytiin. Sää suosi kalastajaa, vaikkakin tuuli olisi voinut puhaltaa hieman eri suunnasta. Konnekoski kun on aika tarkka tuosta tuulesta sumariaikaan. Jos tuuli ei puhalla suoraan metsän takaa, niin korrejakaan ei tällöin ole vedessä suuria määriä.
Koskelle saavuttuani näin ensimmäiset korrit jo parkkipaikalla. Tämä loi kummasti lisää uskoa pintaperhokalastuskauden avaukseen. Upea, aurinkoinen keli saikin kalastajan jättämään streamer-kepin kokonaan autoon ja mukaan lähti kaksi pinturisettiä. Kevyemmässä nelosen kepissä oli pelkkä kevyt CDC-pinturi ja hieman raskaampaan kutosen keppiin isompi CDC-pinturi, jonka alla roikkui nymfi.
Maanantai meni hyvin pitkälti istuessa ja seuraillessa korentojen räpiskelyä virrassa. Muutaman tunnin sai odotella ennen kuin ensimmäinen taimen uskaltautui pintomaan. Ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sillä kala haki korrin pinnasta noin viiden metrin päästä itsestäni. Tuikki kävi vielä sopivasti ylävirran puolella, joten kala ei välttämättä ollut nähnyt minua. Kamera paikoilleen ja varovainen lähestyminen takaisin rantaan. Ensimmäinen heitto jäi hieman lyhyeksi, mutta toinen heitto ja uitto osui juuri oikealle linjalle. Jännitystä pidätellen seurasin perhoa silmiä räpäyttämättä, kunnes taimen hyväksyi jäljitelmäni ja pyörähtäen haki perhon pinnalta. Vuoden ensimmäinen pinturitaimen oli energiaa täynnä, vaikka kokoa oli hieman vajaat 40 senttiä. Nopean väsytyksen kautta kala haaviin, mittaus ja takaisin märkään luontoonsa.
Päivä jatkui samalla tavalla, kuin oli alkanutkin eli istuskelemassa rannoilla ja etsien tuikkivia kaloja. Virrassa räpiköivät yksittäiset korrit eivät kuitenkaan aktivoineet taimenia kovinkaan suuresti ja näin ollen suurin osa ajasta meni virran tarkkailuun. Yksin ei kuitenkaan tarvinnut kosken elämää seurailla, sillä paikalle saapui myös paikallinen kalamies katsastamaan sumaritilannetta. Aika kuluikin paljon rattoisammin juttukaverin kanssa. Jutustelu kuitenkin keskeytyi, kun huomasimme kalan käyvän hakemassa korrin pinnasta. Aivan rauhassa asettelin kameran paikalleen ja tepastelin rantakivelle hyvän heittopaikan toivossa. Kala pintoi noin 10-15 metrin päässä ja siinä liinoja kiskoessa ulos kelalta, varmistin vielä juttukaveriltani tarkan paikan, jossa taimen kävi pyörähtämässä. Ensimmäinen heitto sattuikin hyvin sopivasti kohdilleen, sillä perho kerkesi kellua vain muutaman sekunnin ennen kuin taimen hyväksyi tarjouksen. Nopean väsytyksen ja mittauksen kautta kala haaviin ja sieltä takaisin virtaan.
Päivä todella ylitti odotukset, sillä onnistuin koukuttamaan päivän kaksi ensimmäistä tuikkivaa kalaa. Illasta näkyi vielä muutama pintakäynti, mutta silloin kalat veivät kalamiehestä pidemmän korren. Päivä kuitenkin loi hirveän määrän seuraavaan päivään, jolloin kelikin olisi lämpimämpi ja tuulikin paremmalla puolella.
Tiistaipäivä kuitenkin palautti kalamiehen takaisin maanpinnalle, sillä kaksi tuikkivaa kalaa, jotka tuikkivat pitkin päivää, eivät hyväksyneet minkäänlaista tarjousta. Toisen pintoneen taimenen edellispäivän kalamies olikin nimennyt ”rantak*rväksi” tuon kysyisen kalan käytöksen perusteella. Mikään ei sille ollut kelvannut, eikä kelvannut . Iltaa kohden tuikkeja näkyi myös tavallisimpia talvikalastuspaikkoja alemmissa virranosissa, mutta nuokaan kalat eivät olleet yhteistyöhaluisia. Edellisen päivän juttukaveri tokaisikin, että ehkä kalat eivät vain ole vielä oppineet syömään sumareita. Upean kelin siivittämä pitkä kalastuspäivä jätti kalamiehen tällä kertaa kuitenkin aivan täysin ilman tärppejä.
Tämä nostatti vielä entisestään nälkää Kuhmon reissua odottaessa. Lähtö Lentuankoskille kolkutteleekin jo ovella, sillä asuntoautollinen nuorehkoja kalamiehiä suuntaa koskille jo tulevana perjantaina. Lentuankoskien ohelle on myös suunniteltu tutustumista alueen toiseen kohteeseen, sillä Hankikorriviikon lauantaina voi Lentualla olla kalastaja jos toinenkin.
Comments