Tältä vuodelta onkin jo takana päin neljännes, joten voisi olla paikallaan pieni kvartaalikatsaus vuoden kylmimmille kalastussessioille. Vaikka reissut ajoitettiinkin mahdollisimman lämpöisille keleille, niin aivan heinäkuun helteisiin ei päästy.
Kausi tuli avattua viime vuodestakin tuttuun tapaan Karvionkoskella helmikuun loppupuolella. Viime vuoden kaudenavaus osui suunnilleen samaan ajankohtaan ja silloiset onnistumiset tekivät selväksi, että tämäkin vuosi avataan Karviolla. Yksin ei tarvinnut tälläkään kertaa lähteä nauttimaan talvisäästä, vaan mukaan lähtivät serkkuni Sakke sekä hänen koiransa Ukko. Viime syksyn Ruunaan reissun johdosta Ukosta oli kova kyytiä kasvamassa meille kalaonnea tuova kalakoira, joten tälläkin kertaa osittain tuon kalaonnen takia Ukko lähti mukaan.
Aamulla auto starttasi hyvissä ajoin Pieksämäeltä ja Karvionkosken parkkipaikalla olimmekin jo ennen kello yhdeksää. Viime vuosi oli osoittanut sen, että riittäisi kun kalastaisimme laavun puoleiselta rannalta sen mitä tulisimme kalastamaan. Tarkoituksena olisi kalastaa tarkasti pohjia pitkien niska-alueen yläpuolen suvanto niin hyvin, kuin sen pystyisi jäältä heittämällä tekemään. Heti ensimmäisen vartin aikana suunnitelma näytti olleen onnistunut, sillä tuloksena oli yksi karkuutus sekä kauden ensimmäisen kalan kääntyminen haavin kautta takaisin hyiseen veteen. Parin tunnin kalastelun jälkeen oli aika ruokatauolle sekä hieman lämmittelylle nuotion äärellä.
Vatsat täynnä lähdimme kävelemään hangessa kohti kosken loppuliukua Ukon näyttäessä meille pomppien reittiä. Alapuolisen järven selältä puhaltava tuuli teki heittämisestä vähintäänkin jännittävää, mutta siitä huolimatta yksi pieni taimen haksahti simppujäljitelmään. Kauaa tuota hyistä puhuria ei viitsinyt fiilistellä, vaan suuntasimme piakkoin takaisin ronkkimaan niska-aluetta. Simppujäljitelmä ei pettänyt sielläkään, sillä päivän suurin (n.35-39cm) taimen kävi heittämässä haavin pohjalla tervehdykset. Vielä hetki tuli ronkittua tuota niska-alueen syvännettä ennen kuin oli aika pistää pillit pussiin ja suunnata takaisin Pieksämäelle.
Tarkalleen ottaen en edes muista päivän saldoa, mutta haavissa kävi kääntymässä useita taimenia. Tärppejä tuli myös joitain sekä muutama karkuutus. Isoimmat taimenet loistivat poissaolollaan, mutta siitä huolimatta Ukko selkeästi toi sitä oikeanlaista energiaa kalojen yhteistyöhön. Perhoina toimivat tuon aiemman mainitun simppujäljitelmän lisäksi mustat ja oliivit kuulapääliitsit. Intermediate-siima ja hidas uitto syvältä oli tälläkin kertaa avain onnistumiseen.
Sumarikalastusta Konnekoskella
Vaikka Konnekosken sumarikalastukseen tähdätyt päivät sattuivat tälle huhtikuun alkupuolelle, niin laitetaan ne nyt tähän samaan syssyyn, että saadaan hieman enemmän lihaa luun ympärille.
Etäluentojen ansiosta oli siis mahdollista kytätä mahdollisimman hyvät päivät sumarikalastusta silmällä pitäen. Forecan mukaan keskelle viikkoa sattuisikin muutama oikein lämmin päivä auringonpaisteella höystettynä. Ensimmäiseen päivään lähdimme Juhon kanssa hyvällä fiiliksellä, sillä useammalta eri koskelta oli tullut jo raporttia suhteellisen hyvästä sumarikalastuksesta useita päiviä aikaisemmin.
Koskelle päästyämme aamusta keli näyttikin juuri siltä mitä, Juha Perälän sanoin, meteoriitit olivat ennustaneet. Kalakamppeet lensivät hyvin nopealla tahdilla niskaan ja lähdimme talsimaan ylävirran suuntaan kohti sumaripaikkoja. Vesi oli selkeästi korkeammalla kuin edellisenä vuonna ja yläpuolisen järvenkin jäät olivat vetäytyneet paljon ajankohtaa kauemmaksi. Istahdimme rannalle juomaan sumppia sekä kyttäilemään näkyisikö vedenpinnalla minkäänlaista elämää. Kauaa ei tarvinnut istuskella ja katsella pinnalla pörrääviä korreja, kun aivan lähietäisyydellä muutama taimen kävi noukkimassa räpiköivää ateriaa itsellensä. Kiersin selkeästi kalojen alapuolelle ja aloitin yrittämisen cdc-sumarilla. Tämä yrittäminen loppui lyhyeen, kun huolimattomuuttani takaheitossa perho löysi hyvän puunoksan mihin tarttua. Takaisin kalliolle istumaan ja sitomaan uutta perhoa perukkeeseen. Tätä perhoa pääsin tarjoamaan pintovalle kalalle lähietäisyydeltä ja taimen nousi kuin nousikin perhoon, vaikka ympärillä olisi ollut tarjolla myös oikeita korreja. Pienen väsyttelyn jälkeen pieni taimen pääsi jatkamaan keväistä oleilua kylmässä virrassa.
Päivän aikana korrien määrä virrassa kuitenkin vähentyi ja tätä myöten myös pintomisten määrä. Muutamaa aivan rantaviivassa pintovaa kalaa pääsimme yrittämään toiselta (uittolaiturin) puolelta, mutta pusikkoinen ranta jätti yrittämisen nimenomaan yritykseksi. Juhon kalastusta ei myöskään helpottanut se, että hän onnistui saamaan oksalla reiän täysin uusiin kahluuhousuihinsa. Muutama tunnin yritimme vielä, mutta vahvistunut tuuli ja korrien vähyys saivat meidät pakkaamaan kamoja ja suuntaamaan takaisin kotia kohti.
Seuraavana aamuna starttasin auton vielä aikaisemmin ja olinkin koskella jo hyvissä ajoin nauttimassa aamukahvia tyynessä auringonpaisteessa. Heti aamusta näinkin muutaman pintakäynnin virran molemmilla puolilla, mutta korrit loistivat poissaolollaan. Korrinymfitkin olivat päässeet unohtumaan kotiin, joten yritin noita taimenia vain mahdollisimman matalalla kelluvilla pintureilla. Päivälle tuuli taas koveni ja lämpötilakaan ei noussut siihen tahtiin kuin olin ajatellut. Näin ollen vaihdoin käyttöön striimukepin intermediate-siimalla ja aloin kolisuttelemaan pohjakiviä mustalla kumijalkaliitsillä. Tämä kannatti, sillä yhden tukevan tärpin lisäksi haavissa kävi kääntymässä väkivahva n. 35cm taimen. Tuulen vielä voimistuen päätin tämän vuoden Konnekosken sumarikalastuksen olleen tässä.
Alkuvuosi ei olisi oikeastaan voinut lähteä kalastuksen osalta paremmin käyntiin. Vaikka jokaiseen reissuun on asennoitunut niin, että mp-keissiin on suuri mahdollisuus, niin joka kerta on päässyt tekemään tuttavuutta taimenten kanssa. Seuraava haaste tuleekin olemaan parin viikon päästä keväiset Ruunaan kosket. Ajankohta on täysin uusi kalaporukallemme, mutta netistä on tullut imettyä kaikki mahdollinen tieto siitä, mitkä tekniikat ja perhot ovat yleisesti ottaen toimineet Ruunaalla noihin aikoihin. Viime syksyn kylmän veden kalareissu tuonne jätti kuitenkin niin hyvät fiilikset, että jännityksellä odotan kuinka tällä kertaa tulee käymään.
Comments