Odotukset olivat erittäin suuret Kuhmon sumarireissua kohtaan. Keli oli mitä mainioin ja reissuun pääsi pitkän talven jälkeen koko Meukka&Pojat -seurue sekä yhteinen kaverimme Elias. Matka taittui enenevissä määrin hilpeissä tunnelmissa. Ison Lentuakosken parkkipaikalla olimme jo iltapäivästä, joten kalastusaikaakin oli roimasti jäljellä. Laitoimme kamppeet kasaan ja lähdimme talsimaan kohti välisuvantoa. Yllätykseksemme paikalla ei ollut ketään muita, joten jäimme istuskelemaan ja tarkastelemaan, josko näkisimme aktiivisia kaloja. Useamman tunnin päivystyksen aikana emme nähneet kuin yhden mahdollisen pintakäynnin. Tämäkin oli heittopituuksien kantamattomissa. Vaikka kaloja ei näkynyt pinnassa, niin yritimme pohjia pitkin striimuilla. Nämäkään eivät näyttäneet kaloja kiinnostaneen, joten oli hyvä aika talsia takaisin autolle grillaamaan ja tekemään seuraavan päivän sotasuunnitelmia.
Aamulla heräsimme hyvissä ajoin ja vetäsimme naamareihimme oikein kunnon aamupalan. Elias jäi nauttimaan raittiista ilmasta kävelylenkin sekä Väinö Gretzkyn elämänkerran siivittämänä, kun Sakun ja Juhon kanssa suuntasimme toiselle puolelle yrittämään onneamme. Kellot viisarit kertoivat meidän kalastaneen useiden tuntien ajan ennen kuin nälkä painoi siinä määrin, että oli lähdettävä takaisin autolle syömään. Tuona aikana kalastimme Ison Lentuankosken niskaa ja välisuvantoa niin pintureilla kuin streamereillakin. Ilman tuloksia, jos maapallotärppejä ei lasketa.
Ajatuksena oli, että ajamme ja kierrämme katsomassa lähialueen muut kosket ja päättäisimme sitten, minne menisimme seuraavaksi. Aikamme pyörittyämme valikoitui seuraavaksi kohteeksi Akonkoski. Syödä kuitenkin piti, joten grilli ulos ja lihat ritilälle. Maittavan päivällisen päätteeksi päätimme vielä pitää hieman tuumaustaukoa ja erinäisten ajatusleikkien myötä pääsimme sopuun ajatuksesta, että pyhittäisimme illan ”fiilistelyyn”. Jännittävää fiilistelyssä on se, ettei aina tiedä mihin se eskaloituu. Tällä kertaa se eskaloitui Villipeuran tanssilattialle.
Viimeisenä kalastuspäivänä Juho ja Saku kolusivat vielä Saarikosken ja Akonkosken, mutta ilman sen kummempia tapahtumia. Yhden pintakäynnin jätkät olivat kuitenkin nähneet, mikä oli tälle reissulle kova saavutus sekin.
Loppukaneetiksi riittänee, että ei se aina helppoa ole. Eikä pidäkään olla. Hauskaa reissussa silti oli.
Comments