Yllättävä alku kaudelle

Yksi aikaisimmista kauden avauksista oli totta, kun Forecan mukaan sunnuntaina 24.2 olisi lähempänä kymmentä astetta lämmintä Heinäveden suunnalla. Kalakamppeiden osalta hypistely jäi jopa yllättävän vähälle, sillä vasta kalastuspäivää edeltävänä päivänä saavuin Pieksämäelle, jossa kaikki pelit ja rensselit majailevat.

Sunnuntaiaamuna iPhone pärähti soimaan vaille kello seitsemän. Eväiden tekemisen ohessa tuli vielä käytyä perhorasioita läpi ja etsittyä niitä streamereita, joita olin mielessäni pyöritellyt kuluvan viikon mahdollisina ottiperhoina. Päätöksenteon hankaluus ja lievä laiskuus saivat kuitenkin sen aikaiseksi, että mukaan lähti taas muovipussillinen rasioita. Ajatuksena kun kuitenkin oli, että tämä kauden starttaava päivä tulisi olemaan enemmänkin fiilistelyä ja heittotuntuman hakemista, kuin mitään taimenjuhlaa.

Kahdeksan jälkeen kaveri kaahasi pihaan ja lähdimme kaupan kautta köröttelemään kohti Karvionkoskea. Matkalla tuli puitua tulevan kesän pohjoisen reissua ja sitä, mitä uusia kalapaikkoja silloin tulisi päästä katsastamaan. Talven aikana, kun on ollut mukavasti aikaa zoomailla Finnmarkia Google Earthin avustuksella. Puheissa kävi myös potentiaalinen muutaman päivän sumarireissu keväälle, joka näillä näkymin hyvinkin voisi tapahtua.

Karviolle saavuimme vaille kymmenen ja keli ei olisi voinut olla parempi. Ilma oli lämmin, tuulta ei ollut nimeksikään ja aurinko yritti lämmittää kalamiehiä pilvien lomasta. Puolen vuorokauden luvat sekä kalastonhoitomaksut ostettuamme pääsikin sitten virittelemään kamppeita kokoon. Jopa yllättävän nopeasti äijät olivat valmiita kalalle. Myönnettäköön, pientä poltetta oli ilmassa. Viimeisimmästä reissusta oli jo useampi kuukausi aikaa, jolloin olimme syyskalalla Ruunaan koskilla. Kyseenomainen reissu oli kuitenkin enemmän tai vähemmän (eli enemmän) maailman parantamista ja kuluneen kalastuskauden fiilistelyä.

Kalastuksen aloitimme laavun puolelta koskea, josta kävimme läpi niskan sekä loppuliun, joka yllätti antamalla vuoden ensimmäisen taimenen. Pikkuisella oli mittaa saman verran kuin kotiin unohtuneella puukolla ja nopean ”väsytyksen” sekä koukun irrottamisen jälkeen pääsi takaisin hyiseen valtakuntaansa. Kanavan puolen ylempää niskaa olin pyöritellyt koko viikon mielessäni ja ajatellut, että sieltä jos jostain se kauden avauskala tulee. Kovasta yrityksestä huolimatta tuntui siltä kuin kaivoa olisi onkinut. Juho olikin jo päättänyt alkaa nauttimaan auringonpaisteesta sekä samalla katsomaan MM-hiihtoja. Siinä rupatellessa hän sitten sanoi, että ”heität vaan pitkälle tuota mökkiä päin”. Muutamalla voimavedolla lähetin mustan kumijalkaliitsin kaverin antamaan suuntaan ja jatkoimme sitten höpöttelyä. Muutaman sekunnin päästä tunsin, kuinka siiman päässä tuntui tärisevää painoa. Hieman hölmistyneenä ja naureskellen nostin vavan ja ripeästi väsyttelin pienen taimenen vapautettavaksi. Nyt jo oli fiilis sellainen, että eipä olisi voinut paremmin alkaa tämä kausi.

Siirryimme takaisin toiselle puolelle koskea, jotta saisimme makkaratulet eväshetken seuraksi. Mitään kiirettä ei pidetty, vaan fiilisteltiin ihan rauhassa hienoa kevätpäivää. Kun vatsaan oli taas saatu hieman täytettä, lähdin kokeilemaan, josko tällä puolella olisi ylemmän niskan tuntumassa kaloja. Rannalta kuivin jaloin paikka oli suhteellisen haastava kalastaa, joten päätin siirtyä kalastamaan kyseisen kohdan jäältä. Reilu takaheittotila sekä parempi asetelma virtaan nähden helpottivat kummasti paikan kalastamista. En tiedä osuinko vain syöntiaikaan paikalle vai olivatko taimenet vain niin iskuherkkiä talven jäljiltä, mutta lähestulkoon samoilta jalansijoilta nousi useita noin 25-40 senttisiä taimenia. Näiden päälle oli vielä useita karkuutuksiakin. Oudointa tästä teki sen, että Juho tuli kalastamaan vierelleni lähes identtisellä setillä, mutta taimenet purivat pelkästään minun perhooni. Tiedä sitten oliko strippausnopeudessa tai kalastussyvyydessä pieniä eroja, vaikka nekin yritimme saada mahdollisimman samanlaisiksi. Kumma juttu ja asiaa onkin tullut pohdittua tässä viime päivinä. Tuo karnevaali kesti kuitenkin siihen, kunnes alkoi hämärtymään ja päätimme lähteä Nesteen murkinoiden kautta takaisin kohti Pieksämäkeä. Sen verran hyvä fiilis päivästä jäi, että ideoimme itsemme Pieksämäeltä suoraan Jyväskylään istumaan iltaa ja juonimaan uusia reissuja sun muuta muutaman Sandelsin avustuksella.

Päivän perhoja olivat raskaasti painoitetut mustat ja oliivit kumijalkaliitsit sekä valkoinen zonker. Välineistöinä toimivat 10’ #7/8 Sonik kellusiimalla ja yhdeksän jalan extra fast sinking -uppoperukkeella sekä 9’ #8 Vision intermediate-siimalla ja n. 1 metrin perukkeella.